3D LVI-suunnittelu minimoi toteutusvirheet myös pientaloissa

Tausta

Mika Komulainen, DI, toimitusjohtaja, HC-Engineering Oy

Tein ensimmäisen LVI-suunnitelman pientaloon noin kymmenen vuotta sitten. Edellisestä suunnitelmasta on aikaa pari kuukautta. Pohtiessani LVI-tekniikan kehitystä tällä aika välillä, tajuan olevani alalla, jossa tekniset innovaatiot ottavat suuria harppauksia. Jopa niin suuria, ettei innovaatioiden toteutus osana rakentamisen kokonaisuutta meinaa onnistua puutteellisen kokonaisosaamisen takia. Laitevalmistajat kehittävät jatkuvasti uutta edistyksellistä tekniikkaa täyttääkseen tilaajien tarpeet ja toisaalta luodakseen uusia tarpeita. Eri ”palikoiden” yhteensovittaminen jää suunnittelijoille.

Varmistaakseen järjestelmien toimivuuden kokonaisuudessaan, LVI-suunnittelijan tulee ymmärtää yhä enemmän myös muista rakentamisen osa-alueista, kuten rakennetekniikasta ja automaatiosta. Tämä toki koskee muitakin suunnittelijoita. Ajattelun ja ideoinnin tulee taipua prosessityyppiseen hahmottamiseen ja kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Apua suunnitteluun ei välttämättä löydy taloteknisistä opaskirjoista tai viranomaismääräyksistä, jotka valitettavan usein päivittyvät pitkällä viiveellä käsillä olevaan tekniikkaan nähden.

Siinä vaiheessa, kun edellä mainittu kokonaisnäkemys on LVI-suunnittelijoilla osinkaan hallussa tai edes tahtotilana, voimme odottaa saavamme oikeasti energiaa säästävää ja sisäilmastoltaan laadukasta rakennuskantaa, joka kestää halutun elinkaaren.

Jatkuvasti kehittyvä talotekniikka hybridiratkaisuineen aiheuttaa siis harmaita hiuksia rakentamisen eri osapuolille. Haasteet eivät liity ainoastaan järjestelmien tekniseen ymmärtämiseen ja käyttöönoton onnistumiseen. Yhtenä suunnittelun osa-alueena, joka varsinkin pientalorakentamisessa jää valitettavan vähälle huomiolle, on laitteistojen ja järjestelmien tilantarpeet ja niiden määrittely. Loistavakaan järjestelmäkokonaisuus ei toimi suunnitellusti, tai aiheuttaa vähintäänkin ajan ja rahan hukkaa, mikäli laitteistot eivät mahdu fyysisesti sinne minne pitäisi. Ongelma on pitkälti suunnitteluosioiden yhteensovittamisessa. Näiltä osin olemme onneksi ottamassa askelia eteenpäin. Hyvänä esimerkkinä toimii Big Room –malli, jota mm. Granlund on ollut tuomassa suomalaiseen talotekniseen suunnitteluun. Siinä on ideana koota kaikki suunnitteluprojektin osapuolet hankevaiheessa yhteen löytämään yhteiset puntaroidut, perustellut ja kaikkia osapuolia tyydyttävät askelmerkit varsinaiselle suunnittelulle.

Big Room –malli osoittaa, että alalla on osaajia, jotka haluavat ajatella rakennuskantamme toteutusta kokonaisvaltaisesti. Usein tällaiset innovatiiviset ideat ja toimintatavat valtaavat ensin alaa niin sanotuissa jättiprojekteissa.  Alamme tarvitsisi samanlaisen ajattelumallin nopeaa leviämistä myös pienempiin projekteihin aina omakotitaloihin asti. Pientaloja kun rakennetaan tuhansittain vuodessa.

Yhtenä kevennettynä vaihtoehtona olisi aloittaa mainittu kehitys omakotitalotasolla teknisen tilan 3D suunnittelusta. Tekniseen tilaan sullotaan pientaloissakin enenevässä määrin laitteistoja ja komponentteja. Niiden oikeanlainen toiminta ja fyysinen yhteensovittaminen ovat kriittisiä toimivan lopputuloksen kannalta. Ironista kyllä, tekniikkatila nähdään usein ns. välttämättömänä pahana ja näin sen koko sekä muoto harmillisen usein suunnitellaan toimimattomaksi.

LVI suunnittelijan tekemä tarkka 3D malli teknisen tilan laitteistoista ohjaisi mm. arkkitehtiä suunnittelemaan tilan koon oikein. Se myös selkeyttäisi putkiurakoitsijan asennustyötä kytkentäkaavion rinnalla. Tekniikka ja rakenteet suunniteltaisiin mieluiten käsi kädessä hankesuunnittelusta asti. 3D malli toki vaikuttaisi hieman suunnittelun hintaan, mutta maksaisi varmasti itsensä moninkertaisesti takaisin vähemmillä toteutusvirheillä ja korjaamisilla sekä nopeammalla urakoinnilla.